Korona +2 viikkoa. Sen verran olemme eläneet poikkeusajassa, maailmassa, jossa itse olin tuudittautunut täyteen turvallisuuteen. Toki tälläkin hetkellä tuo uhan potentiaali tuntuu epätodelliselta, koska se ei kuulu tai näy kuudennen kerroksen parvekkeelta maailmaa tarkastellessa. Aamupäivän aurinko paistaa pilviharson lävitse kuten ennenkin, eikä taivaanrannassa näy savu- tai sienipilviä. Kaikki hyvin – ajattelisi helposti.

Riskiryhmäläiselle ”se on vaan flunssaa” -väitteet tuntuu absurdeilta. Tiedän joutuvani kirjaimellisesti ahtaalle, jos iso-K sattuisi kohdalle. Lue lisää...

Hei vaan täältä kotikaranteenista. Vaimoke lähti, kuten joka aamu”yhteiskunnalle välttämättömiin kriittisiin töihin”, kun itse jäin virallisesti tekemään töitä, mutta todellisuudessa käyttämään aikaani edes jotenkin hyödykseni. Suunnilleen kaikki konkreettisesti eteenpäin töitä vievät kuvaukset ynnä muut aktiviteetit on peruttu ja päivän työpanos lähinnä kuluu siihen, että suunnittelen tulevaa. Että niinku ”mitä sitten kun…” -lähtökohdasta.

Tällä hetkellä tuntuu, että kukaan ei enää naureskele WC-paperia ja ruokaa hamstranneille. Lue lisää...