En edes muista, kumman idea tämä oli alunperin. Jollain päättymättömistä roadtripeistämme heiteltiin ajatuksia tulevasta. Toisella välähti. Taisit olla sinä. Olet joskus aika välkky. Että mitä jos pistettäisiin parisuhdeblogi pystyyn. Kun ollaan tässä muutenkin höpötelty ympäri maata ja pitkin mielensisäisiä maailmoja, mitä jos jaetaan tätä paskanjauh— kirkkaita oivalluksiamme eteenpäin.
Työstettiin ideaa yhdessä. Dialogia parisuhteesta, parisuhteessa. Jotain kolumnityyppistä. Ihmisiä kuitenkin kiinnostaa ja meillä on tämä selittämätön validaation haku (vai olenko se vain minä) ja palo sisällöntuotantoon.
Toisilla se on poikinut enemmän hedelmää kuin minulla. Sinä olet trollannut kansaa videopuolella pari vuosikymmentä. Minä taasen, tositeeveen lisäksi, kirjoittelin blogia ammattimaisesti-ish reilun viiden vuoden ajan. Tositeeveestä ei muuten sen enempää. En ole valmis avaamaan vielä sitä aikakautta tänne.
Näyttöä toisin sanottuna on, nimittäin ajatusten tuomisesta julki. Tällaisesta blogikirjoittamisesta ei. Mutta — lempisanontani mukaan— kyllä tämä tästä. Tai siis katsotaan. En tohdi vielä luvata mitään, siitä kun tulee velvollisuus ja sitten iskee prokrastinaatio päälle.
Tällä hetkellä kuitenkin kirjoitan puoli kolmen aikaan sunnuntaiaamuyöstä. Epäilen, että heräät näpytyksen sijaan omaan yskääsi, mutta en tohdi riskeerata liikaa. Pitänee mennä viereen.
Ja vielä siihen automatkaan, ajatuksen alkulähteille. Blogiaihiota aivoriihitellessämme tuli tähän jo pieni kilpailun twistikin. Että kumpi täällä kirjoittaa paremmin. Enkä tosiaan tiedä vielä vastausta, mutta haaste vastaanotettu. Bloggaan sut suohon, Jarkko Alvar. You’ll see.
