Ihan viime päivinä, eräs tapahtuma sai mut miettimään sitä, olenko yksinäinen. Ei siksi, että olisin itkeä tihuttanut yksinäisyyttäni sohvankulmaan, vaan siksi, että juuri siinä hetkessä huomiotta jäämisen tunne löi yllättävän lujaa.

Kerrataanpas.

Mä olen aina viihtynyt tosi hyvin myös yksin. En ole introvertti, mutta kaipaan yksinoloa silloin jos ympärilläni on ollut jatkuvasti paljon kohinaa. Ja mä olen ollut tällainen lapsesta asti. Silloin tosin monessa mielessä olisin toivonut jotakin muuta, koska jostain teini-ikäisestä lähtien tunsin olevani melkolailla hylkiö. Lue lisää...

Joskus viime vuoden kesällä juttelin erään kaverini kanssa kirjoittamisesta ylipäätään ja siitä, kuinka vaikea usein oli saada inspiraatiota siihen. Jossain vaiheessa keskusteluun otettiin mukaan nautintoaineiden vaikutus kuuluisien kirjoittajien inspiraatioihin. Kaverini kuitenkin kertoi jostain lukeneensa, että Hemingway tai Bukowski oli viitannut juurikin viskiin writers blockin karkoittajana.

Eräänä lauantaina laitoin sitten aiheen testiin. Nappasin läppärin mukaan ja menin Sivukirjastoon juomaan pelkkää viskiä. Varsinaisen baarissa istumisen vaikutus kirjoittamiseen ei Lue lisää...

Mä olen onnistunut viimeisen parin vuoden ajan olemaan onnellinen shoppailematta yhtään mitään. Ruokaan tietysti menee rahaa, kuten säännöllisiin sosiaalisiin virikkeisiin. En silti muista olisinko mitään suurempaa kerskakulutusta harrastanut, jos muutamaa tarpeellisiksi arvailemiani lahjoja ei lasketa. Astianpesukoneenkin fiksailin ammattilaisten vinkein itse kuntoon ja päinvastoin olen hankkiutunut tavarasta eroon.

…ja sitten se poikkeus. Perjantaina postipekka nimittäin roudasi apartementokseeni paketin, josta paljastui tuliterä iPhone. Vanha 4S:ni kun on alkanut hidastelemaan Lue lisää...

Eilen selailin verkkopankissa tilitapahtumiani aina parin vuoden taakse. Huomasin siinä samalla pankkikorttiostoksen jossa luki vain lyhykäisesti: ”Cafe Brahe: 8,80e”. Ja tuon tilitapahtuman päivämäärä oli yli vuosi sitten.

Muutamia viikkoja sitten kävin samaisessa kahvilassa, kuten olin niin monta kymmentä kertaa aiemminkin – tällä kertaa tosin senkin vuoksi, että huomasin sen taas avautuneen muutaman kuukauden putkiremontin jälkeen. Ja siellä se oli taas, Hillevi, tuo tomera pikkuinen täti tiskin takana kuten aina ennenkin, mutta tavallista selkeästi ärsyyntyneempänä. Lue lisää...

Alustuksena sanottakoon, että mä en ole koskaan ollut mikään himourheilija, mutta mun kiinnostukseni edes jonkinlaiseen kuntoiluun sai syttymään vuosia sitten silloinen hierojani Tero, joka selkävaivojani hoitaessaan otti entisenä nyrkkeilijänä isällisen asenteen kuntoonlaittamisestani ja lähestulkoon pakotti takamukseni salille. Siitä on jo vuosia, mutta muistan sen helvetillisen pelon laskeutuessani Hakaniemen Solanan portaita alaspäin tuntemattomaan maailmaan. Mitä helvettiä minä siellä, testosteronipakattujen pullistelijoiden keskellä teen?

Tero oli tuossa rauhoittavana Lue lisää...

Vaihdoin juuri lukot noin vuosikymmenen ikäiseen Ikean PS-kaappiin, jotka olivat odottaneet asennustaan jo varmaan puolentoista kuukauden ajan. Siinä väkertäessäni leathermanin kanssa neljän lukkojen kiinnitykseen tarvittavan ruuvin parissa, tunsin 10 minuutin kohdalla testosteronipurskahduksen. Tätä ei jumaliste mikään feministi-emakko osaisi! Ruuviakin piti osata kääntää oikeaan suuntaan!

Todellisuudessa tämä järkyttävän monimutkainen tekninen operaatio sai minut miettimään sitä, miten pienetkin tekniset näperrysaskareet, varsinkin onnistuessaan, saavat tuntemaan itseni Lue lisää...

Kun mä olin kahdeksanvuotias, niin mulla huomattiin perussairaus, joka vaati paljon lääkärihoitoja. Tästä syystä vierailin säännölliseen tahtiin Helsingissä Meilahden Lastenklinikalla.

Jossain vaiheessa asiat meni siihen suuntaan, että huomasin viettäväni muutaman vuoden sisään aikaa siellä pidempiaikaisemminkin. Jos Lastenklinikka olisi ollut hotelli, mä olisin ollut vakiasiakas. Paitsi etten maksanut mitään olostani, sain kolme ateriaa päivässä ja aina välillä valkotakkisia kiersi tsekkailemassa vointiani sängyn ympärillä.

Tuossa iässä tavalliset lääkärikäynnit Lue lisää...

Miksi mä pidän Helsingistä? Siihen löytyy kymmeniä eri syitä aina ravintoloista vapaamieliseen seksuaalikäyttäytymiseen, mutta yksi syistä on se, että ollakseen iso kaupunki, Helsinki on samaan aikaan tosi maalla. Keskustasta ei tarvitse kovin kauaksi lähteä kun huomaat olevasi keskellä metsää.

Tässä alkusyksystä kävimme pienellä porukalla tutustumassa Kruunuvuoren autiohuviloihin. Mahtava retkikohde sunnuntaipäiviin, joka on vähänkuin Helsingin Vatnajökull – se pitää nähdä ennenkuin se katoaa.

Nyt alkaa olla jo sen verran vittumaiset säät, ettei kävelyretkestä Lue lisää...