Rakkauteni desinfiointiin

Yksi lämpimimpiä muistoja isoäidistäni oli, että tuolla matriarkalla oli kaikkeen valmis ratkaisu. Mitä meidän lastenlasten kasvatukseen tuli, se oli usein tukkapölly tai remmi, mutta vammojen hoitoon löytyi aina tuvan kaapista Illodin-pullo.

Oikeastihan Illodin siis oli suuvettä, jonka annostelu taisi olla tippa tai pari lasilliseen vettä, mutta samalla sitä käytettiin laimentamattomana kaikkeen aina hyttysenpuremista avohaavoihin. Ja joka kerta se kirveli aivan helvetisti. Isoäitimme tähän aina tokaisi suuren totuuden: ”Jos se kirvelee, se tehoaa.”

Tämän viisauden

Lue lisää...

Elämisen sietämätön keveys

Kello on nyt 04:13, ja takana on paitsi viisi tuntia valvomista, myös 14 tunnin työpäivä. Mutta kun ei vaan uni tule. Olisi helvetin hienoa syyttää jotain nukkumattia tästä olotilasta, mutta kun se on jumalauta joku satuhahmo. Vai uskooko joku jumalauta siihen?

Ennemmin syytän yleistä levottomuuttani. Toki viimeiset kuukaudet eivät nekään ole olleet ihan kaikinpuolin kaikkein helpoimpia, mutta vaikeuksista voittoihin käyskentely ei ihan kaikkea ole pystynyt pelastamaan. Päällimmäisenä on vaan se olotila, jossa sitä yrittää luovia ilman karttaa päiviään läpi siten, ettei

Lue lisää...

Se poika jota ei koskaan kutsuttu mukaan

Se poika jota ei koskaan kutsuttu mukaan

Ihan viime päivinä, eräs tapahtuma sai mut miettimään sitä, olenko yksinäinen. Ei siksi, että olisin itkeä tihuttanut yksinäisyyttäni sohvankulmaan, vaan siksi, että juuri siinä hetkessä huomiotta jäämisen tunne löi yllättävän lujaa.

Kerrataanpas.

Mä olen aina viihtynyt tosi hyvin myös yksin. En ole introvertti, mutta kaipaan yksinoloa silloin jos ympärilläni on ollut jatkuvasti paljon kohinaa. Ja mä olen ollut tällainen lapsesta asti. Silloin tosin monessa mielessä olisin toivonut jotakin muuta, koska jostain teini-ikäisestä lähtien tunsin olevani melkolailla hylkiö

Lue lisää...

Viskin ihmeellinen vaikutus

Viskin ihmeellinen vaikutus

Joskus viime vuoden kesällä juttelin erään kaverini kanssa kirjoittamisesta ylipäätään ja siitä, kuinka vaikea usein oli saada inspiraatiota siihen. Jossain vaiheessa keskusteluun otettiin mukaan nautintoaineiden vaikutus kuuluisien kirjoittajien inspiraatioihin. Kaverini kuitenkin kertoi jostain lukeneensa, että Hemingway tai Bukowski oli viitannut juurikin viskiin writers blockin karkoittajana.

Eräänä lauantaina laitoin sitten aiheen testiin. Nappasin läppärin mukaan ja menin Sivukirjastoon juomaan pelkkää viskiä. Varsinaisen baarissa istumisen vaikutus kirjoittamiseen ei

Lue lisää...

Synninpäästöni kahvilagatesta

Synninpäästöni kahvilagatesta

Eilen selailin verkkopankissa tilitapahtumiani aina parin vuoden taakse. Huomasin siinä samalla pankkikorttiostoksen jossa luki vain lyhykäisesti: ”Cafe Brahe: 8,80e”. Ja tuon tilitapahtuman päivämäärä oli yli vuosi sitten.

Muutamia viikkoja sitten kävin samaisessa kahvilassa, kuten olin niin monta kymmentä kertaa aiemminkin – tällä kertaa tosin senkin vuoksi, että huomasin sen taas avautuneen muutaman kuukauden putkiremontin jälkeen. Ja siellä se oli taas, Hillevi, tuo tomera pikkuinen täti tiskin takana kuten aina ennenkin, mutta tavallista selkeästi ärsyyntyneempänä

Lue lisää...

Salille lähtemisen vaikeudesta

Salille lähtemisen vaikeudesta

Alustuksena sanottakoon, että mä en ole koskaan ollut mikään himourheilija, mutta mun kiinnostukseni edes jonkinlaiseen kuntoiluun sai syttymään vuosia sitten silloinen hierojani Tero, joka selkävaivojani hoitaessaan otti entisenä nyrkkeilijänä isällisen asenteen kuntoonlaittamisestani ja lähestulkoon pakotti takamukseni salille. Siitä on jo vuosia, mutta muistan sen helvetillisen pelon laskeutuessani Hakaniemen Solanan portaita alaspäin tuntemattomaan maailmaan. Mitä helvettiä minä siellä, testosteronipakattujen pullistelijoiden keskellä teen?

Tero oli tuossa rauhoittavana

Lue lisää...

Ikean vaikutus miehiseen itsetuntoon

Ikean vaikutus miehiseen itsetuntoon

Vaihdoin juuri lukot noin vuosikymmenen ikäiseen Ikean PS-kaappiin, jotka olivat odottaneet asennustaan jo varmaan puolentoista kuukauden ajan. Siinä väkertäessäni leathermanin kanssa neljän lukkojen kiinnitykseen tarvittavan ruuvin parissa, tunsin 10 minuutin kohdalla testosteronipurskahduksen. Tätä ei jumaliste mikään feministi-emakko osaisi! Ruuviakin piti osata kääntää oikeaan suuntaan!

Todellisuudessa tämä järkyttävän monimutkainen tekninen operaatio sai minut miettimään sitä, miten pienetkin tekniset näperrysaskareet, varsinkin onnistuessaan, saavat tuntemaan itseni

Lue lisää...

”Auttaisit nyt paremmin”

Taisin olla jotain 15-vuotias kun koin elämäni ensimmäisen kerran itseni ahdistuneeksi siitä, etten osannut suhtautua tekemisiini kuten olisi pitänyt.

Tämän lisäksi jos teini-ikäni ei ollut tarpeeksi vaikea, niin uskoin kaikenlisäksi kaiken sen mitä avainlippu kourassa meille kerrottiin. ”Osta suomalaista” ja niin edelleen. Tiedättekö? Ne kaikki jotenkin naurettavat, suomalaisuutta ja suomalaista työtä korostavat mainoskampanjat, joista puuttui enää siteeraukset Tuntemattomasta ja Finlandia-hymni taustalta. Tai enhän minä niitä muista tarkkaan, todennäköisesti

Lue lisää...

Joskus sitä vaan tekee omituisia juttuja

Joskus sitä vaan tekee omituisia juttuja

Kun mä olin kahdeksanvuotias, niin mulla huomattiin perussairaus, joka vaati paljon lääkärihoitoja. Tästä syystä vierailin säännölliseen tahtiin Helsingissä Meilahden Lastenklinikalla.

Jossain vaiheessa asiat meni siihen suuntaan, että huomasin viettäväni muutaman vuoden sisään aikaa siellä pidempiaikaisemminkin. Jos Lastenklinikka olisi ollut hotelli, mä olisin ollut vakiasiakas. Paitsi etten maksanut mitään olostani, sain kolme ateriaa päivässä ja aina välillä valkotakkisia kiersi tsekkailemassa vointiani sängyn ympärillä.

Tuossa iässä tavalliset lääkärikäynnit

Lue lisää...

Vaginapierut

Luin toisaalta internetistä jotain vaginapieruista ja huomasin ihmetteleväni ihmisten häpeää aiheesta. Fyysinen ilmiö, joka on abouttiarallaa sama asia kuin kolmen euron pierutyyny.

Omalta osaltani tutustuin vaginapieruihin yllättävänkin myöhäisellä iällä. En tiedä, sanooko se enemmän partnereitteni alavatsan lihaksistosta vaiko ilmiön harvinaisuudesta, mutta muistan sen vain lähinnä naurattaneen.

Koska olen herrasmies, jätin myös sanomatta nauramisen tarkan syyn. Sillä kyllähän se nyt huvittaa ihan saatanasti jos toinen muistuttaa lähinnä rikkinäistä haitaria.