Pyöräilijät Kalliossa

Pyöräilijät Kalliossa

Keskustelu pyöräilystä on varma kevään merkki, ihan samalla tavalla kuin koirankakkakin. Sosiaalisen median jokainen näitä kahta asiaa koskeva keskustelu leimahtaa keväisin ilmiliekkeihin, mutta toisin kuin koiranomistajat, jotka melko aktiivisella moitinnalla ja passiivisella häpeällään tuomitsevat kanssakoiranomistajansa, pyöräilijät ovat eri sorttia. Olen monen muoden sivustaseuraamisen tuloksena pystynyt havaitsemaan sen, että aina kun joku moittii pyöräilijöitä, löytyy nopeasti joku puolustamaan niitä. Argumentteina käytetään aina jotakin tai joitakin näistä:

1.) Pyöräily on terveellistä (toisin kuin autoilu)
2.) Pyöräily ei ole vaarallista (toisin kuin autoilu)
3.) Pyöräily ei aiheuta pakokaasuja tai saastuta luontoa (toisin kuin autoilu)
4.) Pyöräilyyn ja sen infraan kulutettu euro palaa yhteiskunnalle (toisin kuin autoiluun)
5.) Pyöräilijät eivät aiheuta onnettomuuksia (ainakaan niin paljoa kuin autoilijat)
6.) …ja ylipäätään mikä tahansa, jossa voidaan vastuuta siirtää autoilijoille.
7.) …tai kaupungille.
8.) …tai kelle tahansa, paitsi pyöräilijöille itselleen.

Sanottakoon, että olen monen argumentin kanssa samaa mieltä. Ne ovat todellakin totta monelta osin. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole pätevä argumentti siihen, miksi pyöräilijä saisi rikkoa tieliikennelakia. Siten se ei myöskään poista sitä faktaa, että suuri osa fillaristeista on ajattelemattomia, tietämättömiä ja oman laiskuutensa vuoksi muiden tielläliikkujien – pääosin siis jalankulkijoiden turvallisuutta vaarantavia.

Omasta mielestäni pyöräijöiden ja heitä sosiaalisessa mediassa puolustavien argumentit ovat usein vailla pohjaa ja on jokseenkin ilmiömäisen lyhytnäköistä ja suorastaan typerää, että aktiivisesti pyöräilevä kansanosa ei laajamittaisesti opasta ja tuomitse väärin ajavia pyöräiljöitä. Ei siksi, että he olisivat juuri silloin vaaraksi jollekulle (edes itselleen) vaan siksi, että painopisteen muuttumisella siihen, että liikennesääntöjä rikkovia aktiivisesti ohjataan tekemään oikein – myös omiensa keskuudessa – muutetaan oikeasti koko pyöräilykulttuuria parempaan ja hyväksyttävämpään suuntaan. Tämä pätee erityisen hyvin jalkakäytävällä ajamiseen, joka on suurin yksittäinen syy sille, että iso osa muista kaupunkilaisista vihaa pyöräilijöitä, pyöräilyä ja heidän liikkumiseensa verovaroja käyttäviä päättäjiä.

Lopettakaa siis pyöräilijät puolustelu. Ottakaa vastuunne kanssaliikkujistanne. Ja itsestänne.

Koko tämä postaus sai pontta tänään iltapäivällä lukemastani Facebook-postauksesta, jossa jälleen kerran – keskustelu uhkasi mennä samalle linjalle. Tällä kertaa kyse oli siitä, että Helsingin Hämeentien remontin ajaksi, pyöräilijöitä kehoitettiin käyttämään vaihtoehtoisia reittejä. Siis juuri niitä samoja vaihtoehtoisia reittejä, jotka ovat olleet aina olemassa ja joista kukaan ei tuntunut tietävän kun aiempina vuosina on pyöräiljöiden toimesta kritisoitu suurta vääryyttä, että Hämeentietä ei voi ajaa pyörällä. Postasin samantein keskustelun alkuun tämän tekstin:

Tässä menee noin 5 minuuttia, niin joku kommentoi, että…:

1.) … se johtuu siitä että autoilijat ovat mulkkuja.
2.) …fillarilla jalankulkijaa päin ajaessa kukaan ei ole vielä kuollut
3.) …kaupungin syy, enemmän pyöräkaistoja!
4.) …autot pitäisi kieltää keskustasta niin olisi niin leveät pyöräkaistat että ne huomaisi!

Kohdan 1 täyttymiseen meni tunti, joka oli huomattavasti pidempään kuin luulin. Tosin kommenttejakaan ei kertynyt kuin muutamia siinä ajassa.

Koska halusin kuitenkin itse todeta tilanteen ja päivän työtkin tuli tehtyä – ja pieni ulkoilu oli varsin kohdallaan, otin kameran käteen ja tein saman kuin muutaman kerran aiemminkin. Päätin tarkkailla liikennettä 20 minuutin ajan Hämeentiellä ja kuvata kaikki pyöräilijät. Myös siis oikein ajavat. En siksi, että haluaisin kartuttaa kuvapankkiani väärin ajavista pyöräilijöistä (niitä toki saisi helpolla jos niille vaan olisi markkinoita), vaan ihan käytännön syystä – näin ne oli helpompi laskea jälkikäteen. Ensimmäinen väijypaikka oli Hämeentien ja 4. linjan kulmassa, jossa yhteensä näin 20 minuutin aikana 31 pyöräiljää tai polkupyörän kanssa liikkuvaa. Näistä 21 (eli 67,7%) kuljetti polkupyöräänsä vastoin tieliikennelakia. Toki huomautettakoon, että yksi näistä 21:stä oli itseasiassa sähköistä potkulautaa käyttävä herrasmies, mutta koska jokatapauksessa tämän kirjoittamisen vuoksi olen kaikkia pyöräilijöitä ja pyöräilyä ylipäätään vihaava bensiininatsi, niputan tuon kuljettajan tähän samaan tilastoon.

Pyöräilijöitä Hämeentiellä

Koska kyseessä toki voi olla vain sattumaa, vaihdoin paikkaa. Tällä kertaa muutama sata metriä ylemmäs Hämeentietä, Torkkelinkadun kulmaan. Tässä sijainnissa viihdyin myös kivasti lämmittävän auringon paisteessa sen 20 minuuttia. Tulos: 14 pyöräilijää, joista 12 ajoi väärin, joista ainakin muutama reilua ylinopeutta ja yksi poikkesi ajoradan poikki siten, että meinasi jäädä auton alle. Eli yli 85%. En uskonut tilaston noista lukemista kaunistuvan, joten vaihdoin paikkaan, jossa on jo tehty laajamittaisia parannuksia pyöräilijöiden infraan, eli Helsinginkadulle. Otin kohteeksi Kaarlenkadun ja Helsinginkadun kulmassa olevan suojatien, jossa on myös pyöräkaista. Tarkkailin 10 minuuttia (piti olla 20, mutta kun aurinko ei enää paistanut niin lämpimästi, kyllästyin) tilannetta, jona aikana Kurviin päin ajavien pyöräkaistaa ajoi yhteensä 21 pyöräiljää. Näistä pyöräijöistä kahdeksan ajoi väärin, eli 38%. Yli kolmannes. Paikassa jossa panostukset on jo tehty. Näistä suurin osa, lähes kaikki – oli jalkakäytävällä ajamista, vaikka vieressä oli pyöräkaista. Jotta kiitostakin saa antaa, niin olin varsin positiivisesti yllättynyt siitä, että monet pyöräijät pysähtyivät odottamaan punaisen valon vaihtumista kaistalla, eivätkä ajaneet vain eteenpäin. Huomioitakoon, että en laskenut lainkaan kadun Brahenkentän puoleista liikennettä jossa samassa ajassa ainakin kuusi pyöräilijää ajoi pyöräkaistaa väärään suuntaan.

En tiedä mikä suomalaisia pyöräilijöitä vaivaa, miksi näin laajamittaista välinpitämättömyyttä pitää puolustella. En tarkoita, että yhteiskunnan tai sen voimankäyttöelimien (eli poliisin) pitäisi rangaista rikkeistä enemmän (se toki voi olla yksi tapa korjata tilannetta), mutta koko asian ympärillä vellovaan negatiivisuuden ilmapiiriin olisi yksi simppeli ratkaisu ja se on tässä:

Kun hyvät pyöräilijät näette toisen joka ajaa jalkakäytävällä tai vaikka pyöräkaistaa väärään suuntaan, huikatkaa hänelle ”hei se on jalkakäytävä, ajaisitko oikealla väylällä tai taluta” tai jotain muuta, positiivisesti opastavaa, mutta silti selkeä viesti siihen, että toivoisit kanssapyöräilijänä muiden noudattavan myös liikennesääntöjä. Kun tätä tapahtuisi tarpeeksi laajassa mittakaavassa, monen pyöräilijän käsitys paitsi liikennesäännöistä ja niiden noudattamisesta paranee – ja lopulta olemme tilanteessa, jossa suurin osa pyörälijöistä ei riko tieliikennelakia täysin tietoisesti ja yleinen mielipide kääntyisi polkupyöräilyyn kannustavaksi myös sen kansanosan keskuudessa, joka liikkuu pääasiassa jalan.

Vastaa