Juureni ovat Kirkkonummella

Juureni ovat Kirkkonummella

Synnyin Upinniemen varuskuntaan kapiaisen kakaraksi vuonna 1973, joka tekee minusta tätä kirjoitettaessa 46-vuotiaan. Se on paljon se ja kuten aina keski-ikäisillä, pyylevillä miehillä, nostalgisointi on yksi parhaista supervoimistani.

Asuin Kirkkonummella aina vuoteen 1998, siinä välillä muuallakin viipyillen (1989-1992 Riihimäki), jolloin haistatin pitkät koko paikkakunnalle ja muutin jatko-opiskeluja varten Helsinkiin. Siinä samassa punaviherkuplassa olen edelleenkin ja seuraavaa 20-vuotissuunnitelmaa varten harkitsen parhaillaan taas asuinpaikan vaihtoa.

Mutta taannoin käväisin Kirkkonummella muissa asioissa ja siinä samalla kun hiukan vapaata aikaa oli, kävelin keskusta-alueella katselemassa, mitä kaikkea paikkakunnalla onkaan muuttunut tuosta parinkymmenen vuoden takaa. Tämä kuvapostaus on siis vahvasti nostalgiaväritteinen, olkaa hyvä.

Aloitetaan koulukeskuksesta. Pohjoissiiven yläkerrassa oli Porkkalan Lukion tilat, alakerrassa tavallisia luokkahuoneita yläasteen puolelle. Koulu ilmeisesti puretaan jossakin välissä ja hyvä niin.
(Entisen) ydinkeskustan liikekeskus/bussiasema. Tämän lävitse kuljettiin aina koulusta bussipysäkeille. Oikealla kulmassa oli R-kioski ja jossain välissä sen vieressä Matkahuolloin toimipiste, jossa asiakaspalvelija ihmetteli saapunutta pakettiani, jonka sisältönä luki ”kuksia”.
Samaisen liikekeskuksen toinen puoli. Tilassa, jossa on nyt jokin geneerinen baari, oli kauan sitten lelukauppa. Eräänä jouluna isäni kysyi, mistä pidän sen näyteikkunassa eniten. Osoitin Star Wars-hahmoa pulssikanuunoineen, jonka jälkeen isäni hämäsi minua vastapäisen liikkeen ikkunaan – ja kävi ostamassa sen lahjaksi. Tiesin kyllä juonen, mutta leikin mukana.

Tuo lelu on minulla edelleen.
Samaisen liikekeskuksen aukion puoleinen kulma. Tässä isossa tilassa oli aikanaan Kansallis-Osakepankin konttori. Halusin jossain vaiheessa itselleni äidiltäni salaisen tilin ja kävin avaamassa sen täällä. Samaten ikkunalaudoilla oli tapana istuskella odottaessa bussia, jonka pysähtymislaituri oli kuvassa oikealla olevien penkkien kohdalla.
Liikekeskusta ja entistä linja-autoaseman aukiota vastapäätä oleva isompi rakennus, jossa aikanaan oli T-kauppa Popsi. Sen aulassa oli purkka-automaatti, jota varten metalliluokassa väänsimme etäisesti kolikonmuotoisia kiekkoja. Automaatti kun ei ollut kovin tarkka maksuvälineestä. Vasemmassa kulmassa oli STS-pankin konttori, joka myöhemmin lopetettiin.
Liikekeskuksen vieressä on edelleen matala rakennus, jossa kouluaikanani oli Postipankki, joka oli myös äitini työpaikka ja jossa ilmeisesti sen jälkeen ei hirvittävästi ole toimintaa ollut. Rakennuksen takapihalla on edelleen aaltopeltiset autosuojat, jotka oli varattu postinkantajien autoille ja viereisessä tilassa oli aikanaan KELA:n toimisto.
Entisen Senaattorin talon, nykyään kai sitten ilmeisesti Kirkkonummen Ostarin takana on valkoinen puutalo, jonka en uskonut enää olevan paikallaan. Tuo talo oli aikanaan melkoinen läävä ja siellä oli mm. koulumme tarkkailuluokka, jossa oli muutama varuskuntalaisista ikätovereistani. Syystäkin, eikä se huhupuheiden mukaan heitä auttanut myöhemmällä iällä.
Joskus on sanottu, että vanheneminen tarkoittaa sitä, että talot jotka olet nähnyt rakennettavan, puretaan. Minulle sellaisia rakennuksia edustaa kaksi. Toinen niistä on Pasilan rautatieasema ja toinen Kirkkonummen kirjasto.
Torin vierellä oleva liikekeskus on nähnyt kaikenlaista. Tämäkin kuulemma kohta puretaan ja liittyy kolmanneksi siihen edellämainittujen rakennusten listaan. Paikalla sijaitsi aikanaan yksikerroksinen, reilusti pienempi kaupparakennus – ehkä Varuboden, jonka korvasi tähän rakennukseen muuttanut S-Market, joka oli hetken Kirkkonummen suurin kauppa, ennenkuin K-Senaattori (nykyinen Kirkkonummen ostari) rakennettiin. Samaisesta kaupasta pöllin myös ensimmäisen pornolehteni. Anteeksi.

Tässä kulmassa oli grillikioski. Muistaakseni Grilli-Corner nimeltään.
Toinen torin taloista, joka ilmeisesti myös puretaan. Yläkerrassa oli todella pitkään Kirkkonummen Optiikka, josta hankittiin lapsena minulle useammatkin silmälasit, ja nyt käsittääkseni baarina toimivassa toisessa päädyssä oli apteekki. Alakerrassa oli muistaakseni Säästö-osakepankki, jokin kodinkonemyymälä ja kalastusliike.
Toisessa päädyssä rakennusta on melko surullinen meininki. Aikanaan, kun torilla oikeasti oli tapahtumia ja ihmisvilinää, tässä solisi pitkä suihkulähdeputous. Nyt se on muutettu ympärivuotiseksi istutuspenkiksi, todennäköisesti syystä. Rakenteet on täynnä tägejä ja muuta sotkua.
Viereinen Osuuspankin talo näyttää edelleen olevan paikallaan, mutta ei entisenlaisena. Kuvassa suoraan edessä oli kulkuyhteys talon lävitse…
…aina tälle puolelle taloa, jossa oli portaat maan tasalle. Ihmisillehän se oli tarkoitettu kulkua helpottamaan, mutta myöhemmin liene osoittautunut rasitteeksi ja vaikka rakenteessa sen jäljet vielä näkyvät, päätetty suunnitella uusiksi.
Tämä rakennus on ehkä rakkaimpia rakennuksia Kirkkonummen keskustassa. Tässä sijaitsi aikanaan K-kauppa (jonka kauppiaan nimeä en muista millään) jossa äitini kävi hyvin usein kaupassa ja jonka edustalla oleva pieni parkkipaikka oli aina täynnä. Samaisesta kaupasta tuli Senaattori joskus 1985-1987 (?) ja jossa olin kalatiskillä kesätöissä muistaakseni kesällä -88. Rasvasillien niljakkuus palailee edelleenkin uniini ajoittain.
Nykyinen Kelan toimisto oli aikanaan kenkäliike, jonka ohi eräänä päivänä kävelimme kirjastolta kouluun kulkiessamme. Samalla ovesta ryntäsi popliinitakkinen mies hirvittävällä vauhdilla, pitkiä juoksuaskelia ottaen ja hetkeä myöhemmin ovesta tuli ulos kaksi naismyyjää kummastellen miehen menosuuntaan.

Ilmankos mielellä olikin uudennäköiset kengät jalassaan.
Keskusta II:n puolelle rakennettiin joskus oma elokuvateatteri, joka ei ilmeisesti kannattanut kovinkaan hyvin. En tiedä, kannattaako nykyäänkään, mutta kun olimme parikymppisiä, kävimme siellä usein. Varsinkin, kun kahdesta elokuvasalista toinen poistettiin käytöstä ja muutettiin pelihalliksi. Kävimme myös eräänä kerralla hetken mielijohteesta elokuvissa tietämättä lainkaan mitä elokuvaa menimme katsomaan. Lupaavasti rikosdraamana alkanut elokuva muuttuikin yhtäkkiä veriseksi vampyyrielokuvaksi. Eikä meistä kumpikaan ei pitänyt vampyyrielokuvista.
Tuntuu siltä, että RMV-korut on jotenkin kirkkonummelainen instituutio. En muista hetkeä milloin ensimmäisen kerran kävin paikassa, mutta muistan sen, kun ensimmäisen kerran ostin sieltä jotakin. Oli internetin alkuaikoja ja olin ulkomaalaisessa keskusteluryhmässä jutellut paljon ikäisteni tyttöjen kanssa ja tullut erityisen hyvin juttuun erään amerikkalaisen kanssa, joka oli innostunut mytologiasta. Siinä lapsellista etäsuhdetta kasvattaessamme päätin ostaa syntymäpäivälahjaksi englanninkielisen Kalevalan ja Kalevala-korun ja lähettää ne jenkkilään. Koko ”suhde” kuivui kasaan noin puoli vuotta myöhemmin.
Varhaisimmat muistoni liittyvät tähän taloon, jota vastapäätä oli aikanaan iso Varuboden – nykyään Jysk ja Tokmanni. Rakennuksen alakerrassa vasemmalla oli jokin kodinkoneliike, jolla oli Atari 2600 -pelikonsoli pelattavana, silloin kun koko videopelaaminen oli täysin lapsenkengissään. Aina kun isäni meni Varubodeniin, menin itse siihen liikkeeseen siinä toivossa, että Atari oli pelattavissa.

Hyvin usein, se ei ollut.
Aseman ympäristö on ehkä muuttunut mielestäni eniten viimeisten 30 vuoden aikana, todennäköisesti sinne siirtyneen bussiaseman vuoksi. Senaattorin viereinen parkkitalohan on tullut vasta myöhemmin ja sen tilalla olevan pienen parkkipaikan laidalla oli ennen Senaattoria pieni hökkelimäinen myymälärakennus, jossa oli antikvariaatti, josta luonnollisesti lähti paljon sarjakuvia matkaan. Myös kuvan ottopaikalla, suunnilleen vihreän roskasäiliön kohdalla oli R-kioski erillisessä kioskirakennuksessa, jossa ajan mukaisesti palveltiin luukusta. R-kioskeissa tuli vasta paljon myöhemmin mukaan ajatus, että asiakkaan voi päästää kioskiin sisällekin – siihen asti lehdet ja muut tuotteet ostettiin lasin läpi niitä ensin tiiraillen.

Siinäpä se, yhden illan nostalgiakävelyn tuotos. Kirkkonummi, joka on toki aina syntymäpaikkani on muuttunut vuosikymmenten aikana vähän surulliseksi paikaksi. Ei silloinkaan pakkasiltoina varmastikaan moni iltaisin liikkunut ulkona, mutta nyt tietynlainen hiljaisuus harmittaa.

En tiedä, ehkä 30 vuoden kuluttua joku silloin katsoo elämäänsä taaksepäin ja miettii, miten Kirkkonummesta onkaan kasvanut 2050-luvun metropoli.

Tai sitten ei.


Seuraa kuviani Instagramissa osoitteessa www.instagram.com/visukinttu tai parisuhdeblogiani www.1638.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *