Vaihdoin juuri lukot noin vuosikymmenen ikäiseen Ikean PS-kaappiin, jotka olivat odottaneet asennustaan jo varmaan puolentoista kuukauden ajan. Siinä väkertäessäni leathermanin kanssa neljän lukkojen kiinnitykseen tarvittavan ruuvin parissa, tunsin 10 minuutin kohdalla testosteronipurskahduksen. Tätä ei jumaliste mikään feministi-emakko osaisi! Ruuviakin piti osata kääntää oikeaan suuntaan!
Todellisuudessa tämä järkyttävän monimutkainen tekninen operaatio sai minut miettimään sitä, miten pienetkin tekniset näperrysaskareet, varsinkin onnistuessaan, saavat tuntemaan itseni tyytyväiseksi. Noin niinkuin miehenä. Vastaavia vaikutuksia kun on ollut aiemminkin kaikista pikku remonttiduuneista nikkarointiin tai vaikka vaan taulun kiinnittämiseen. Ja miksei vastaavaa tyytyväisyyden tunnetta saa vaikka siivoamisesta? Tai edes astianpesukoneen tyhjentämisestä?
Vai onko tämä edes sukupuoliroolikysymys? Entäs jos naisillakin tulee vastaavanlaisia tunteita siivoamisesta, mutta sitten kun pitäisi tarttua vasaraan, menee suu mutrulle?