R.I.P. Heikki

R.I.P. Heikki

Joskus 2000-luvun alussa asuin pienessä yksiössäni Helsingin Kalliossa ja elin ihan tavallista opiskelijaelämää. Jääkaapissä oli lähinnä eineksiä ja samoihin aikakausiin tapahtui myös paljon erilaisia eksperimenttejä, kuten ”kuinka pitkään voin olla syömättä” tai ”kuinka pitkään voin olla nukkumatta”. Typerää, tiedän.

Jossain vaiheessa olin ostanut jääkaappiini klassisista klassisimman suomalaisen vihanneksen, eli HK:n Sinisen lenkin. Ja jossain vaiheessa myös huomasin jättäneeni sen syömättä ennen sen viimeistä käyttöpäivää.

Tämän havainnon tekeminen asetti minut pienen henkilökohtaisen dilemman eteen. Heittäisinkö ihan hyvältä näyttävän makkaran roskiin vai ottaisinko riskin ties mistä bakteeripesäkkeestä ja söisin sen? Päädyin tästä huolimatta kolmanteen vaihtoehtoon.

Päätin säästää makkaran jääkaapissani ja heittää sen pois sitten kun se näyttäisi oikeasti pilaantuneelta. Olihan se täysin hermeettisesti edelleen pakkauksessaan.

Meni muutama viikko ja huomasin sen jääkaappini takaosassa. Mitään muutosta ei ollut tapahtunut.

Meni kuukausi, kaksi. Ei mitään muutosta.

Meni puoli vuotta. Makkara oli korkeintaan tummentunut hiukan.

Meni vuosi.

Kyllä. Vuosi. Makkara oli edelleen pakkauksessaan ihan koskemattoman näköisenä. Olin äimistynyt. Sen olisi voinut laittaa ihan suoraan kaupan kylmäaltaaseen muiden Blå-makkaroiden joukkoon ja kukaan ei olisi ihmetellyt asiaa.

Kokeilu jatkui. En uskonut makkaran enää selviävän kauaa.

Meni puolitoista vuotta. Edelleen täysin ok. Ehkä pinta oli vähän tummempi kuin tuoreen, mutta sitä oli vaikea päätellä vertailukohdan puuttumisen vuoksi.

Lopulta kun makkara täytti kaksi vuotta, annoin sille nimen. Heikki. Samalla päätin, että jos se jatkaa voittokulkuaan, niin kolmen vuoden kohdalla järjestän sille syntympäivät.

Mutta lopulta Heikki ei enää kestänyt, vaan eräänä päivänä noin 2,5 vuoden ikäisenä kun otin sen jääkaapista pois, oli se aivan yllättäen täynnä vaaleaa kasvustoa. Surullisena Heikin äkillisestä poismenosta tein ainoan mahdollisen ja vein sen takapihan roskalaatikkoon.

Heikki in memoriam.

Vastaa