Yli kuukauden hiljaisuuden aiheuttanut kiire ei ole ollut läpitunkevan stressaavaa, vaikka omalta osaltamme olemmekin pitäneet itsemme kiireisinä. Kesäkuun alussa julkaistiin Museokortti-organisaation seikkalijat ja mekin siellä mukana olimme. Meidän #museoroadtrip oli ajoitettu viime viikolle ja reissasimme Museokortin piikkiin viikon verran – sunnuntaista lauantaihin.
Alunperin matkan oli tarkoitus alkaa vasta maanantaina, mutta Museokorttilaiset pyysivät meitä lähtemään matkaan jo päivää ennen – meille ajatus ei vaikuttanut lainkaan huonolta. Ajoimme siis ohjeiden mukaan Naantaliin, kävimme Naantalin museossa, syömässä Kaivohuoneella ja vietimme yön Bridget Innissä, joka oli varsin kodikas ja romanttinen pieni hotelli.
Ahvenanmaan merenkulkumuseo
& museoalus Pommern
Seuraavana aamuna matka jatkui yllättäen Finnlinesin laivalla Ahvenanmaalle. Yli viiden tunnin matka Naantalista Långnäsiin oli melkolailla puuduttava, mutta seikkailumieli säilyi. Tosin olimme omasta tahdostamme toivoneet, että hoitaisimme itse majoituksemme – mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna typerä veto. Matkailusesongin aikaan kohtuuhintaisen majoituksen löytäminen mistä tahansa, saati Ahvenanmaalta, kun on vähän hankalaa. Siispä päädyimme vähän kalliimmanpuoleiseen Havsbandet Pensionat & Kursgårdiin, joka osoittautui siistiksi ja rakastettavalla tavalla hiukan ajastaan jälkeen jääneeksi kesähotelliksi. Sijainniltaan mainio heti meren rannalla ja palvelultaan ensiluokkainen!
Tätä ennen kuitenkin etsiydyimme Museokorttilaisten ohjeiden mukaan Ahvenanmaan Merenkulkumuseoon, joka oli ensimmäinen virallinen kohteemme. Tulostamme oli kerrottu etukäteen ja koska lautta-aikataulut olivat mitä olivat, museo pidettiin meitä varten avoinna tuntia pidempään! Mitä luksusta! Erityisesti tämä sävähdytti siksi, että meillä oli mahdollisuus Demin kanssa kokea museoalus Pommernin alakannelle rakennettu audiovisuaalinen elämys kahdestaan ilman muita ihmisiä. Todennäköisesti yksi hienoimpia kokemuksia koko matkalla.
Demi:
Merenkulkumuseossa sanoin Jarkolle varmaan viisi kertaa: ”Olisipa mun skidi täällä, ai että se tykkäis”. Seiskavee on niin kova laivafani, että tuntui melkein pahalta ettei lapseni ollut tilallani. Täytynee palata jollakin perhereissulla tänne ehdottomasti.
Museon päänäyttelyn lisäksi käynnissä oli ”Tro, hopp och kärlek” -näyttely merimiestatuointien historiasta. Tästä inspiroiduttiin oikein toden teolla. Minua viehätti hirvittävästi ajatus merimiehistä ottamassa pysyviä muistoja tärkeistä matkoistaan. Siitähän se ajatus sitten lähti.
Näin jälkikäteen harmittaa muutama asia kuten se, että meillä oli ensimmäisenä iltana niin vähän aikaa museokäynnille. Tämä tuli toki korjattua seuraavana päivänä kun vierailimme paikalla uudestaan, mutta perfektionistina olisin halunnut kuvata monia kohteita paremmin Museokortin videota varten. Toisaalta, olimme vasta matkamme alkuvaiheessa ja viikon aikana opin paljon museoiden kuvaamisesta ja niiden kokemusten kerronnasta.
Vinkki muuten Ahvenanmaan kävijöille: Bistro Avenue on erittäin hyvä ruokapaikka. Hiukan ylempää keskihintaa ja hidas palvelultaan, mutta tilaamani kala-annos oli yksi parhaista koskaan syömistäni.
Kastelholman linna
Seuraavana päivänä meidät ohjattiin Museokortin Instagram-äänestyksessä Kastelholman linnaan. Olin käynyt paikalla joskus aiemmin natiaisena ja paikka muistutti itsestään lähinnä korkeiden paikkojen kohdalla. Upea paikka ja jotenkin tuntui vähän huijaamiselta livahtaa sisään Museokortin kanssa ”maksamatta”. Nähdä nyt kaikkea tällaista tavallaan ilmaiseksi!
Myös lähellä sijainnut Taffelin myymälä sai meistä vierailijansa. Samoin kuin Sittkoffska Gården Maarianhaminan keskustassa, mikä oli selkeästi keskitasoa huonompi valinta. Täpötäynnä turisteja (ihan kuin me emme sellaisia olisi olleet) ja erittäin heikkotasoinen ruoka. Pisteenä i:n päälle en ole nähnyt koskaan niin pitkiä jonoja (miesten) WC:seen – tuntui kuin koko ostoskeskusta palveli vain yksi yhden hengen WC.
Ahvenanmaan kulttuurihistoriallinen museo
Olimme jo hyvissä ajoin tietoisia siitä, että olemme Ahvenanmaalla kaksi yötä, eli lähdemme eteenpäin keskiviikkona. Aikataulusta ja poistumisreitistä takaisin mantereelle meille kerrottiin tosin vasta keskiviikkoaamuna, jolloin meille varattiin aikaa muutama tunti vierailla Ahvenanmaan museossa. Kulttuurihistoriallinen museo, jonka näyttely oli kompakti läpileikkaus ahvenanmaalaisten historiaan aina vuosituhansien taakse. Erittäin miellyttävän kompaktilla tavalla koostettu näyttely ilman puuduttavaa jaarittelua historian yksityiskohdista – vaikka tosin niitä haluaville olisi ollut mahdollisuus tutkia esineitä ja niiden käyttötarkoituksia kuinka pitkään huvittaa. Tästä syystä vierailuumme mahtui vielä samassa rakennuksessa oleva, vielä näppärämpään muottiin koottu Ahvenanmaan taidemuseo, jonka erään taulun näen vielä pitkään unissani. Enkä välttämättä hyvässä mielessä.
Museokäynnin jälkeen meillä oli aikaa käväistä vielä Hesburgerissa ja siellä jonottamisen jälkeen kiirehtiä nopeasti lauttarantaan. Suunnattomat propsit siitä, että Museokortin väki oli todella miettinyt aikataulumme tarkasti ja nähnyt kovasti vaivaa säätäessään meille kaikki liput ja aikataulut kohdalleen.
Matka takaisin mantereelle sujui Viking Gracella ja koska olimme juuri viettäneet edellisen illan rannalla kahdestaan vuosipäivämme kunniaksi (seurustelumme oli kestänyt ensimmäisen vuotensa), halusin yllättää Demin vuokraamalla laivalta muutamaksi tunniksi yksityissaunaosaston meille kahdelle. Tuota hemmottelua olisi jaksanut vähän pidempäänkin, sillä skumppa, tuoreet hedelmät ja omassa käytössä ollut saunaosasto poreammeineen ja merinäköaloineen teki matkustamisesta kertaheitolla mukavampaa.
Demi:
Jeps joo, herra ”käyn vain hakemassa vähän juotavaa” tuli takaisin pöytään vesilasin kera. Olin juuri asettunut mukavasti liki tyhjän laivan baariin, kun toisaalta puolen alkoi kuulua kotoisat bingon alkamisen äänet. Jarkko siinä sitten tohkeissaan, että lähdetään menee täältä, bingo on junteille, nillin nillin. En olisi millään jaksanut vaihtaa paikkaa, mutta suostuin lähtemään hakemaan rauhaisampaa paikkaa. Jarkko marssikin suoraan spa-osastolle, minä perässä vähän nyreissäni ja/tai hämmentyneenä. Lattialla seisoi suuri kyltti, jossa luki ”Tästä eteenpäin vain spa-osaston asiakkaat”, mutta Jarkko astui sen ohitse täysin välittämättä. Tässä kohtaa minä miltei hermostuin moisesta röyhkeydestä, ja sanoinkin Jarkon takaa ”hei, huomasitsä, ei tänne saa mennä, haloooo”. Jarkko kääntyi vasemmalle ja siellä oli huurrelasinen ”YKSITYISSAUNA”-ovi avoinna ja vieressä hymyilevä asiakaspalvelija. Jarkko kääntyi kannoiltaan, näytti voitonriemuiselta ja sanoi ”Ai ei vai?”. Täydellinen yllätys ja ihana kaksituntinen kauniissa saaristossa lilluen. <3
Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi
Ajeltuamme fiksusti keskiviikkoiltana Tampereelle ja päädyttyämme erinäisten säätöjen ja lähes-riidan-asteelle päätyneen erimielisyyden jälkeen Omenahotelliin nukkumaan, saimme ohjeet lähteä Sastamalaan (eli 50km takaisin Turkuun päin) suomalaisen kirjan museoon, Pukstaaviin. Olimme odottaneet pääsevämme Vakoilumuseoon, joten yllätys oli ehkä jopa hieman pettymys – kirjamuseo ei kuulostanut yhtään niin hauskalta kohteelta – mutta enempää väärässä en olisi voinut olla. Pukstaavi oli kaikkea mitä kesäiseltä museokäynniltä olisin voinut haluta: kompaktin kokoinen paikka, kiinnostavasti kasattu näyttely, upeasti toteutetut aihekokonaisuudet. Mikä parasta, käynnin yhteydessä pääsimme myös museoon rakennettuun pakohuoneeseen. Jos pääsette paikanpäälle, yrittäkää rikkoa saamamme pistemäärä 6800.
Pukstaavista lähdettyämme oli aika matkan toiselle yllätykselle, jota tosin olin suunnitellut jo viikkoja. Torstai 11.7. oli nimittäin ensitapaamisemme vuosipäivä, tapasimme ensimmäisen kerran päivälleen kolme vuotta sitten. Joku voisi tietysti kysyä, mitä hauskaa on näin tiuhaan juhlia vuosipäiviä, mutta kai tällaisilla asioilla on tapana nahistua vasta pidemmällä suhteen kehittyessä? Tällä hetkellä se tarjoaa hyvän tekosyyn parisuhdehemmotteluun, joka tällä kertaa tosin tapahtui Jyväskylässä, jossa olin varannut Hotelli Versosta itsellemme yöksi saunallisen sviitin – ja jossa suljimme kamerat ja keskityimme vaan toisiimme (ja kotoisasti Netflixiin, mansikoiden syöttämiseen toisillemme ja halpaan proseccoon).
Demi toki on edelleen asiasta varmasti hyvillään, mutta itseäni vähän kiukuttaa edelleen hotellin sekoilu huoneemme suhteen. Viikkokaupalla suunnittelua ja yritystä yllätyksen järjestämisessä ja sitten kaikki ei menekään kuten suunnitteli – kyllähän se vähän alkaa kismittämään.
Demi:
Tässä kohtaa haluaisin kovasti tarkentaa tätä halpa prosecco-juttua, koska se on mielestäni niin hulvaton. Siitä tuli lentävä lause meidän kahden kesken, kun viime marraskuussa julkaistiin video meidän minilomasta Tallinnassa. Tämä video otettiin jossain (en muista missä, Jarkko se bongasi) keskustelupalstalla hampaisiin. Jarkosta kommentoitiin, että noin se vain nuoria tyttöjä kosiskelee risteilyillä ja halvalla prosecolla. Tämä nuori tyttö haluaisi tarkentaa, että hyvin toimii kosiskelut. Haha.
Mekaanisen musiikin museo
Seuraava aamu valkeni rattoisasti erinomaisella, mutta vilkkaalla aamiaisella. Jos jotain voi Versosta kehua, niin sen aamiaista. Valikoima on erinomainen, jokainen ruoka-aine on laputettu järjestelmällisesti ja mikä parasta, tiskiltä saa tilattua tuoreita omeletteja – myös vegaanisina kikherneversioina.
Vuosipäivämme johdosta Museokortin Jefet halusivat myös selkeästi päästää meidät vähällä ja päivän ohjeemme tulivat selkeästi myöhemmin. Ja kun ne tulivat, ohjasivat ne meidät Varkauteen. Vuorossa siis oli Mekaanisen musiikin museo, jota jälleen kerran pidin tylsänä ajatuksenakin. Mutta jos jotakin matka oli tähän mennessä jo opettanut, niin sen, että museoiden suhteen ei kannata takertua ensiajatukseen. Jo ensiaskelilla nimittäin kävi selväksi, että kyseessä on täysin erilainen kokemus. Jokainen kävijä kierrätetään museossa opastuksen kera ja opastus kiertää museota nonstoppina. Hyppäät vain kesken kaiken mukaan ja siinä vaiheessa kun kierros osuu taas kohtaan, jossa liityit mukaan, sanot heipat ja poistut (ellet halua kiertää samoja paikkoja ja laitteita uudelleen).
Ja se museo. Se on melkoinen show ja poikkeaa täysin kaikesta, mitä olen ikinä museosta luullut. Se todellakin tarjoaa läpileikkauksen mekaaniseen musiikkiin vuosisatojen ajalta, mutta on myös äärimmäisen viihdyttävä. Ellen olisi pääasiassa keskittynyt kuvaamiseen (sanoinko jo, että videot ovat tämän postauksen alareunassa?), olisin hykerrellyt esittelyille muiden ihmisten mukana. Tämä paikka todellakin kannattaa käydä katsomassa, jos vähänkin siellä päin liikkuu. Itseasiassa tämä paikka kannattaa ottaa ihan yhden päivän ohjelmanumeroksi itsessään, sillä Varkaus kaikin puolin oli äärimmäisen ihastuttavan tuntuinen paikkakunta. Tähän mennessä se on ollut itselleni vain läpikulkupaikka.
Tattoo museum & Sawo Terror
Museokäyntimme jälkeen meille nimittäin oli vielä yksi yllätys. Mekaanisen musiikin museon piti olla viimeinen etappimme, mutta nyt meille yllätykseksemme tuli tieto, että Varkauteen oli vain viikkoa aiemmin avattu uusi museo. Tatuointimuseo, jonka yhteydessä on myös tatuointistudio Sawo Terror. Varttitunnin ajon jälkeen saavuimme tavanomaisen asuintalon pihalle, jossa toisessa päässä oli museo ja toisessa päässä studio. Ennenkuin huomasimmekaan, olimme jo perustajan Willien kierrättämänä tutustumassa seinillä koreileviin satoihin tatutointimalleihin, tatuointikoneisiin ja erilaisiin muihin esineisiin – ja siinä se päätös sitten lopullisesti valmistui. Me ottaisimme tatuoinnit. Museon seinältä löysin Sailor Jerry -teemaisia tatuointimalleja, jotka siihen asti olivat olleet tuttuja lähinnä rommipulloista. Aina oppii uutta kun kotoa lähtee ja nyt valistettuna tiedän paremmin tyylilajin historian – ja juuri siksi kai ihastuin ajatukseen ottaa tatuointini juuri sen tyylisenä.
Tatuointia otettaessa tärkeintä on aina se, että luota tatuoijaasi, mutta pidä päällimmäisenä oma ajatuksesi siitä millaisen tatuoinnin haluat. Jos koet, että et saa sitä mitä haluat, lykkää hankintaa ja mieti uudelleen valintaasi.
Meillä tätä ongelmaa ei ollut. Tatuointipaikkaa pyörittävä Pena oli varsin lupsakkaan oloinen herrasmies, jolla selkeästi oli paitsi visiota, myös ymmärrystä siitä, että en aivan yksityiskohtaisesti tiennyt mitä halusin. Pienen keskustelun ja piirtosession jälkeen paperilla oli luonnos siitä minkä tajusin halunneeni alunperinkin. Aivan 10/10 kokemus.
Voisin tähän tarinoida paljonkin siitä, mitä tatuointimme meille merkitsevät – minulle se on paitsi muisto tästä matkasta, myös se, että jaoimme jotain yhteistä. Omassani on myös symboliikkaa, jota en halua avata sen kummemmin täällä blogissamme. Riittänee, että se kuvastaa asiota jotka ovat minulle tärkeitä.
Mitä opin matkastamme?
Tällaisen jälkeen voisi helposti ajatella, että tämä oli vain ihan tavallinen lomamatka höystettynä lisäbudjetilla ja valmiiksi tehdyilä suunnitelmilla. Demi sanoi sen kuitenkin hyvin – tämä tuntui vuoden takaiseen ”mennään sinne minne nokka näyttää” -matkaamme täysin erilaiselta. Aktiivilomalta, jossa päämäärät oli päätetty etukäteen, mutta tavan miten sinne askeltaisimme oli täysin itsemme valittavissa.
Yksi tärkeimmistä tavoitteista matkalla oli meillä ja varmasti Museokortillakin se, että yleisölle valkenisi, etteivät museot ole tunkkaisia ja pölyisiä varastoluukkuja, jonne jotain romua on kasattu kätköön. Joka ikinen meille kerrottu kohdemuseo sai minut vähän huokaisemaan itsekseni odottavasta tylsyydestä, mutta yhtälailla joka ikinen niistä yllätti minut täydellisesti. Tämän parempia kokemuksia emme olisi voineet edes toivoa, mutta jotenkin tuntuu matkan jälkeen etuoikeutetulta, että me ne saimme. Siksikin, on hirvittävän hieno tunne, että me pystyimme yhteisen matkamme liittämään ihollemme sen päättymispäivänä.
Huomasin myös, että Suomi on hieno ja äärimmäisen kaunis maa. Autoillessa sen toki näkee vain osittain ja 100km/h nopeusrajoitusalueella kahdeksaakymppiä köröttelevät (ja siten konkreettisia vaaratilanteita synnyttävät) asuntovaunuilijat saavat välillä veren kiehahtamaan, mutta kaiken sen unohtaa kun kohtaa matkoillaan sydämellisiä ja aitoja ihmisiä.
Kiitos kaikille siis meiltä molemmilta, jotka olivat tähän kokemukseen osallisina. <3 Erityiskiitokset ja terveiset Ahvenanmaan majoituksen ystävälliselle Beatricelle, Ahvenanmaan museon haastattelemallemme työntekijälle Gustaville, Pukstaavin iloiselle henkilökunnalle, Mekaanisen musiikin museon sanavalmiille ja hauskalle porukalle, sekä Tattoo museumin Willielle ja Sawo Terrorin Penalle ja Johnnylle. Sekä tietenkin – tietenkin – Museokortin Jefeille, jotka tekivät matkastamme ikimuistoisen.
Tästä alta löydät vielä Museokortille tekemämme videot matkastamme. Kuulisin ERITTÄIN mielelläni, mikä jaksoista oli mielestäsi paras, mikä museo oli kiinnostavin ja yleensäkin palautetta haluaisitteko nähdä vastaavia videoita meistä jatkossakin! Myös Demin spesialiteetit, eli insta-stoorit näkyvät edelleen @Museokortti -instagramin kohokohdissa. Sitä oli kuulemma huippuhauska tehdä!