Taisi olla vuosi 1999, kun kävelin Mäkelänkadun Lundiaan ja tilasin itselleni hyllysarjan omaan poikamiesboksiini, johon olin muuttanut edellissyksynä. Äitini oli opiskelijapojalleen sponsoroinut hyllyvalinnan ja ehdotti Lundiaa ilmeisesti muuntautumiskyvykkyytensä vuoksi. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja – oletettavasti siksi, että en niihin aikoihin oikein välittänyt sisustuksesta – tai jos välitin, se poikkesi valtavirrasta.
Taatusti väärään suuntaan.
Nyt 20 vuotta myöhemmin kävelin toista kertaa samaiseen myymälään ja tällä kertaa hakemaan vain tappeja, jotta saataisiin seitsenvuotiaan huoneeseen rakennettua samaisista osista hyllykkö. Samaisista osista, jotka olivat viettäneet niin omassa kuin vanhempieni kellarissa jo tovin – ja joista säilytyksen aikana oli hyllyntapitkin kadonneet. Siinä kävellessäni tajusin, että tuo pahainen hylly, jonka osia tuntuu olevan kaikkialla – onkin osoitus jostain paremmasta. Se on osoitus pysyvyydestä ja laadusta, jonka voi siirtää sukupolvelta toiselle. Vähät siitä, kuinka monta Igåria tai Smørrebrödiä Ikea siinä ajassa ehtii lanseeraamaan – koska jos voit edelleenkin löytää ja käyttää 20 vuotta vanhaa puuhyllyä kuin uutta, siinä on jotakin joka pitää säästää. Näytti se kuinka kamalalta tahansa.
Demihän tätä ei ymmärrä – hänellä on jonkinlainen antipatia koivunvärisiä huonekaluja kohtaan, enkä minäkään niitä mitenkään hienoina pidä. Silti Demin ajatus maalata koko hylly valkoiseksi alunperin tuntui yhdentekevältä, mutta nyt kun seitsenvuotiaalla on huoneessaan ehkä ainoa asia joka hyvin pidettynä on hänellä vielä 20 tai 40 vuoden kuluttua – halvalla remonttimaalilla näiden suttaaminen tuntuu pyhäinhäväistykseltä. Näiden pitäisi olla alkuperäisiä ihan pelkästään siksi, että ne tekevät minut onnelliseksi. Niin onnelliseksi, että kun pääsemme muuttamaan yhteen, todennäköisesti pöllin sen omaan suunniteltuun työhuoneeseeni takaisin.
Sitä odotellessa, tämä hyllygate nousee TOP3-listalle asioissa, joista minä ja Demi todennäköisimmin saamme aikaan ensimmäisen riitamme.
Täällä sama ongelma / asetelma ollut aikanaan – ja ehkä osin vieläkin 😉 terv nimim Demin kummitäti …samalla <3 terkut Turusta