Kun mä olin kahdeksanvuotias, niin mulla huomattiin perussairaus, joka vaati paljon lääkärihoitoja. Tästä syystä vierailin säännölliseen tahtiin Helsingissä Meilahden Lastenklinikalla.

Jossain vaiheessa asiat meni siihen suuntaan, että huomasin viettäväni muutaman vuoden sisään aikaa siellä pidempiaikaisemminkin. Jos Lastenklinikka olisi ollut hotelli, mä olisin ollut vakiasiakas. Paitsi etten maksanut mitään olostani, sain kolme ateriaa päivässä ja aina välillä valkotakkisia kiersi tsekkailemassa vointiani sängyn ympärillä.

Tuossa iässä tavalliset lääkärikäynnit Lue lisää...

Miksi mä pidän Helsingistä? Siihen löytyy kymmeniä eri syitä aina ravintoloista vapaamieliseen seksuaalikäyttäytymiseen, mutta yksi syistä on se, että ollakseen iso kaupunki, Helsinki on samaan aikaan tosi maalla. Keskustasta ei tarvitse kovin kauaksi lähteä kun huomaat olevasi keskellä metsää.

Tässä alkusyksystä kävimme pienellä porukalla tutustumassa Kruunuvuoren autiohuviloihin. Mahtava retkikohde sunnuntaipäiviin, joka on vähänkuin Helsingin Vatnajökull – se pitää nähdä ennenkuin se katoaa.

Nyt alkaa olla jo sen verran vittumaiset säät, ettei kävelyretkestä Lue lisää...

Vuosia sitten mun rakas isoäitini vaihtoi hiippakuntaa. Perinteisen suomalaiseen tapaan saunassa sydänkohtaukseen. Muutamaa kuukautta myöhemmin äitini lapsuudenkoti ja mummoni koti saatiin lopulta myytyä ja matkustettiin koko perheen voimin sitä tyhjentämään ja katsastelemaan viimeisen kerran. Sanomattakin on selvää, että tilanteeseen liittyi paljon tunteita ja muistoja, enkä itsekään osannut olla ihan miettimättä pikkuasioita jotka sinä päivänä jätin iäksi taakse. Pelkästään talon portaiden narinan ja sen tuoksun muistan ikuisesti, puhumattakaan pihan yksityiskohdista Lue lisää...