Etäparisuhteen ongelmista

Vaikkei meidän yhteinen parisuhteemme olekaan mikään etäsuhde sanan varsinaisessa merkityksessä, kyllähän toisen asuminen Keravalla ja toisen Helsingissä tuo tietynlaisia haasteita.  Parikymmentä kilometriä on kuitenkin melko pieni etäisyys ja olennaisena sen ratkaisemisessa on tällä hetkellä ollut Demi. Hänellä kun on paljon enemmän asiaa arjessaan Helsinkiin kuin minulla Keravalle. 

En pidä tätä mitenkään sinällään ongelmaisena, sillä järjestely käy minulle erittäin hyvin. 

Ennen tätä parisuhdetta arkeani määritteli eniten työ. Olen jokseenkin Lue lisää...

”Mä rakastan sua.”

Puhuin äsken erään ihmisen kanssa ihan muista asioista, mutta hetken ajan keskustelu raapaisi myös parisuhdettamme. Kun olin hetken puhunut aiheesta, keskustelun toinen osapuoli tokaisi:

Sulle se on ilmeisen tärkeä.”

Havahduin pääasiassa työasioita käsittelevästä keskustelusta. En minä ole tottunut siihen, että puhun parisuhteestani tai ylipäätään henkilökohtaisesta elämästäni. Enkä varsinkaan siihen, että kuulostaisin muille ihmisille ihastuneelta tai rakastuneelta. 

Hetken ajatuksissani peräännyin ja mietin, mitä moiseen sanoa. Voiko kolmannelle Lue lisää...

Parisuhde sukupolvikokemuksena (kirjoittanut: Demi)

Rosa Meriläinen kirjoitti HS:n sivuille juuri kolumnin parisuhteiden ikäeroista ja omista kokemuksistaan. Tietysti siihen on tartuttava! Erityisesti mieleen jäivät kommentit: ”Voi olla, että ikätoverin kanssa on samankaltainen sukupolvikokemus” sekä ”Seuraava kumppanini oli minua kolmekymmentä vuotta vanhempi. Sellaisella ikäerolla on mahdotonta saada aivan tasa-arvoista liittoa. Varallisuuseromme oli musertava ja asemamme yhteiskunnassa aivan toinen.”

Mikä sitten on sukupolvikokemus? Tarvitsenko minä samaistumispintaa muilta ysärin lapsilta parisuhdetta myöten? Entä tasa-arvoinen Lue lisää...

Neljä seinää, viisi päivää (kirjoittanut: Demi)

Me olimme ihmiskokeessa. Anteeksi dramaattinen aloitukseni siirappisi jälkeen (oot rakas<3), mutta sain tämän ajatuksen päähäni, enkä pääse siitä eroon muuta kuin näppiksen kautta. Joulukuun puolella lähdettiin Saarenmaalle liki viikoksi, vähän niinkuin toisintamaan viime toukokuun reissu.

Vertaan tahattomasti ja tahallisesti näitä kahta matkaa toisiinsa ehkä tarpeettomankin paljon. Toukokuussa 2018 Viron Saarenmaalla oli täysi kesä. Istuttiin tuntikaupalla parvekkeella puhumassa, kierrettiin saarta kuvailemassa, nautittiin kesästä ja toisistamme. Joulukuussa 2018 Saarenmaalla Lue lisää...

Matkalla taas.

Melkein päivälleen seitsemän kuukautta sitten me oltiin viimeksi täällä kun pyysin sua mukaan pohtimalleni rentoutumisretriitille. Oli ollut rankka kevät ja suunnittelin meneväni Saarenmaalle vanhempieni loma-asunnolle pitkäksi viikonlopuksi. En muista juuri nyt tarkkaan, mutta taisit aika nopeasti vastata myöntävästi ehdotukselle lähteä mukaan.

Siellä me. Tätä kuvaa ottaessamme ei kumpikaan ajatellut, että tästä tulisi yhtään mitään.

Sitten elämä tapahtui. Muistan sen kun istuit siinä samassa tuolissa missä nytkin. Pienen loma-asunnon olohuone oli suunnilleen täynnä vaatteitasi, nurkasta nurkkaan – enkä itsekään osannut organisoida omia tavaroitani kovin Lue lisää...

Älä ikinä sano minua Jarkkoliiniksi.

Yllätyin jossakin välissä viimeisen puolen vuoden aikana tajutessani, että suhtaudumme jouluun suunnilleen samalla tavoin. Joskus lapsena, vähän aikuisenakin oli tärkeää koristella kuusi, herätä joulupäivänä äiteen tekemän joulupuuron tuoksuun ja avata perheen kanssa lahjat pikavauhtia, kerätä myttyiset lahjapaperit paperikassiin, tuikata ne takassa tuleen ja vetäytyä jokainen tahoillemme lukemaan niitä väistämättömiä joululahjakirjoja, joita jokainen meistä sai aina jostakin paketista. Joskus kaksikin.

Sitten jossakin välissä tuli muutos. Joulu ei merkinnyt Lue lisää...

Uusia perinteitä (kirjoittanut: Demi)

En ole mukavuusalueellani tähän aikaan vuodesta. Olen tapellut kaamosmasennusta vastaan koko pienen ikäni (heehhh), vaikka vaikeimman eli marraskuun yli ollaankin jo päästy.

Joulu ei tarkoita minulle rauhoittumista ja rentoutumista, vaikka sitä kovasti toivoisinkin. Koen tästä jopa syyllisyyttä näin äiti-ihmisenä; muutama vuosi sitten yritin ”laittaa joulua” suunnilleen lokakuusta lähtien, päästä tunnelmaan, koristella, kokata, laulaa ja odottaa. Ei se katastrofiksi äitynyt, mutten saanut siitä mitään mainittavaa irtikään. 

Sittemmin olen ollut hyväksymään päin Lue lisää...

Tästä se lähtee!

Hei elämäni valo ja tervetuloa myös minun puolestani teille kaikille muille jotka tätä blogia olette saapuneet lukemaan. 

En ota kunniaa tämän ajatuksen keksimisestä, koska en muista ihan kaikkia yksityiskohtia siitä hetkestä, jolloin tästä blogista ensimmäisen kerran puhuttiin. Pyydän sitä anteeksi, sillä olin tuolloin onneni kukkuloilla. Kiertämässä kotimaatamme naisen kanssa, jota pidin vielä muutamia kuukausia aiemmin mahdollisimman epätodennäköisenä lähtemään kanssani yhtään mihinkään, saati syvenevien tunteideni kohteena. 

Rauma 8.7.2018. Tän illan ja yön jälkeen sanoit, että haluaisit suhteen mun kanssa. Yllätyin, mutten voinut lakata hymyilemästä koko päivänä.  

Sen jälkeen onkin ollut Lue lisää...

Mistä kaikki lähti?

En edes muista, kumman idea tämä oli alunperin. Jollain päättymättömistä roadtripeistämme heiteltiin ajatuksia tulevasta. Toisella välähti. Taisit olla sinä. Olet joskus aika välkky. Että mitä jos pistettäisiin parisuhdeblogi pystyyn. Kun ollaan tässä muutenkin höpötelty ympäri maata ja pitkin mielensisäisiä maailmoja, mitä jos jaetaan tätä paskanjauh— kirkkaita oivalluksiamme eteenpäin.

Työstettiin ideaa yhdessä. Dialogia parisuhteesta, parisuhteessa. Jotain kolumnityyppistä. Ihmisiä kuitenkin kiinnostaa ja meillä on tämä selittämätön validaation haku (vai Lue lisää...

Ota huomioon auton omistava kaverisi

Ota huomioon auton omistava kaverisi

Koko ikänsä autoilleena kaupunkilaisena olen huomioinut vuosia kasvaneen trendin olla hankkimatta ajokorttia. On täysin totta, että Helsingin kokoisessa kaupungissa sitä ei välttämättä tarvitse, ellei se työn tai muun toiminnan vuoksi ole käytännössä pakollinen, kuten itselläni. Se ei tarkoita sitä, etteikö joka kerta vituttaisi maksaa älyttömän suuria vakuutuksia, veroja tai pysäköintilupaa. Käytännössä auton ylöspitoon menee kevyesti muutama tonni vuodessa, eikä siinä ole vielä tippaakaan polttoaineita.

Kävin keskustelua aiheesta erään auton omistavan ystäväni kanssa taannoin ja siitä, miten ei-autoilevat ihmiset suhtautuvat autoon. On jokseenkin hassuttavan yleinen ajatus, että auton omistavat ihmiset olisivat suorastaan iloisia päästessään käyttämään autoaan tuttaviensa reissuihin viikonloppuvierailussa Ikeaan tai lipaston kuljettamiseen. Koska muutenhan se auto seisoisi tyhjän panttina ja tottahan toki sitä kannattaa käyttää kun sellainen on. Ja kun sellaisen vuokraaminen on niin hirveän hankalaa ja/tai kallista, niin tokihan mieluummin autoileva kaverisi tulee auttamaan, eikö niin?

Autoilevan ihmisen omasta tahdosta syntyneet ”tartteks apua muutossa” -tyyppiset avun tarjoamiset ovat toki eri asia. Tässä kuitenkin pieni vinkkilista siihen, miten saat pidettyä auton omistavan kaverisi tyytyväisenä siitä, että myös sinä hyödyt siitä:

1.) Mitä tahansa olettekaan tekemässä, tarjoudu maksamaan oma osuutesi polttoaineesta ja vähän päälle. Kaverisi maksaa tuhansia euroja vuodessa auton ylläpitokustannuksia, se että maksat femman lisää tai vaikka koko viidenkympin tankillisen, on varmasti tervetullutta. Ennenkaikkea, tee tämä pyytämättä.

2.) Jos käy niin hyvä munkki, että kaverisi LAINAA sinulle autonsa, täytä polttoainetankki riippumatta siitä, mitä se näytti sen saatuasi ja siivoa auto. Älä pelkästään omia jälkiäsi, vaan käytä puoli tuntia ja imuroi se kaverisi puolesta. Tai käytä se pesussa.

3.) Jos olette yhdessä automatkalla, huomioi kuljettaja. Kun käytte tankkaamassa, kysy mitä voit tuoda huoltoasemalta. Kun ajatte, tarjoudu avaamaan eväsleipäkääre tai juomapullo valmiiksi.

4.) Korjaa aina omat jätteesi autosta siitä poistuttuasi ja mieluusti tarjoudu viemään myös muut roskat.

5.) Jos käy niin hyvin, että kaverillasi on pakettiauto ja hän suostuu pyynnöstäsi auttamaan muutossa, maksa hänelle ihan oikeaa vaivanpalkkaa tehtävästä. Hän säästi sinulta juuri ihan reilun summan rahaa jonka olisit muutoin joutunut käyttämään vuokrapakuun, vähin mitä on, on maksaa kaverillesi siitä vaikka puolet.