Olen ollut työnantaja nyt varovasti laskettuna 13 vuotta. Siinä ajassa olen saanut satoja työhakemuksia, sekä myös käsittänyt vihdoin miksi meille alunperin opetettiin työhakemusten kirjoittamista.
Kyllä, koulussani meille kohta työelämään valmistuville merkonomeille opastettiin usean kurssin toimesta, miten laatia CV ja miten erottautua joukosta. Tulevat vuodet tulivat kuitenkin osoittamaan, että ihan kaikissa kouluissa ei moista koulutuksen osa-aluetta läpi käyty. Listaan siksi tässä oman TOP5-listan, mitkä ovat epäonnistuneimpia hakemuksia näiltä vuosilta.
5. sijalla: ”Älä anna rauhaa”
Tämä tapaus alkoi puhelinsoitolla, joka tavoitti minut arki-iltana klo 20.30 paikkeilla. Soittaja esittäytyi opiskelijaksi joka etsi harjoittelupaikkaa. Kerroin ystävällisesti olevani vapaa-ajallani ja pyysin laittamaan sähköpostia.
Seuraavana päivänä kolahti laatikkoon hakemus jälkituotantoharjoittelijan paikkaan (joka siis käytännössä on videoleikkaajan ja -kuvaajan duuni). Käytännössä sähköposti oli siis lista ajoista jotka harjoitteluajaksi sopivat (1,5 kk jaksoja eri puolilla vuoden 2016-2017 lukukausia) ja CV. Ei lainkaan mitään työnäytteitä, jotka ovat käytännössä pakollisia tällä alalla. Koska ajat eivät sopineet koulutusohjelmaamme, ilmoitin suoraan että emme ota kuuden viikon harjoittelijoita lainkaan ja että paikkamme ovat muutenkin syksyksi täytettyjä – ja seuraavat paikat avautuvat hakuun vasta marraskuusta.
Tämä ei suinkaan johtanut ”Kiitos paljon, palaan siis marraskuussa!”-vastaukseen kuten olisi pitänyt, vaan uuteen viestiin, jossa toistettiin samat ajat. Eikä edes siis samassa sähköpostiketjussa – vaan tätä varten oli tarve perustaa uusi ketju. Kerroin uudelleen samat faktat, jonka jälkeen tuli uudelleen kysymys, että milloin harjoittelun voisi sitten aloittaa? Ja tietenkin taas uudessa sähköpostiketjussa.
Laitoin vastaukseksi muutamia vinkkejä siitä, miten sähköpostitse kannattaa hakemukset laittaa, enkä enää vastannut seuraavaan viestiin jossa aika pitkälti jankutettiin samaa asiaa kuin kolmessa edellisessä.
4. sijalla: ”Ei kai sähköpostiosoitteella ole väliä?”
Tarkkaanottaen näitä esimerkkejä on kymmeniä, mutta kaikki ne kulminoituvat yhteen ja samaan asiaan. Ottakaa jossain vaiheessa itsellenne ihan etunimi.sukunimi -pohjainen sähköpostiosoite. Hakemuksessanne olevat ”olen huolellinen ja tulen kaikkien kanssa toimeen”-tyyppiset latteudetkin sietää, mutta kun pitäisi ottaa vakavasti joku jonka sähköpostiosoite on flowerlover78@gmail.com – niin älkää nyt jumalauta viitsikö.
3. sijalla: ”Ctrl+C, Ctrl+V”
Jälleen kerran, näitä esimerkkejä on myös paljon ja useimmat tunnistaa jo kaukaa. Nimittäin hakijat, jotka eivät edes vaivaudu personoimaan hakemustaan. Hakemukset ovat usein konservatiivisimmista konservatiivisimpia, yrityksistä joihin haetaan puhutaan niissä usein varsin laveasti ja kantaaottamattomasti ja mikä pahinta, kuten eräs tapaus osoitti, on unohdettu että alkuperäisessä hakemuksessa on laitettu sinne jonnekin tekstin sekaan ihan väärä yrityksen toimiala. Että hupsista vaan. Toki sitä moisella saa paljon hakemuksia käsittelevän silmänurkkaa kostutettua (naurusta vai itkusta, saatte itse päättää), mutta onhan se nyt jumankekka liikaa vaadittu, että kirjoittaisi sen viisi riviä suoraa puhetta miksi firma kiinnostaa ja laittaa siihen CV:n liitteeksi.
2. sijalla: ”Moniosaaja”
Eräänä kauniina päivänä sain sähköpostiini tällaisen hakemuksen.
”Hei ! Olen media-alan moni osaaja, kuvaan hd / digi-kameralla kesällä ja talvella kulttuuri tapahtumia esim: musiikki esityksiä, ralli kisoja asunto messuja ym…”
Tämä oli siis KOKO hakemus. Ei CV:tä ei, mitään työnäytteitä, ei mitään. Ainoastaan epämääräinen gmail-osoite ja prepaid-puhelinnumero. Ei näin hyvät naiset ja herrat. Ei näin.
Toinen vieläkin tiiviimpi versio samankaltaisesta hakemuksesta:
”Onko teille mahdollista päästä työharjoitteluun/töihin?”
Tässä siis ei ollut liitteenä edes sähköpostiosoitetta tai puhelinnumeroa, lähettäjän nimestä puhumattakaan. Vastasin vain sähköpostilla lyhyesti: ”on”. Poistin tietenkin omat tietoni vastauspostista.
1. sijalla: ”Yhdys sanat hallussa”
Aikanaan etsimme yritykseemme toimituspäällikköä, jonka tehtäviin kuului mm. oikoluvun tarkistaminen. Tästä syystä työpaikkailmoituksessa oli mainittu tärkeäksi taidoksi mm. hyvä kielioppi. Saimme muutamia kymmeniä hakemuksia, joista kaikki käytiin tarkkaan läpi. Paitsi yksi.
Se oli tullut sähköpostitse ja otsikkorivillä luki:
”Hakemus: toimitus päällikkö”
Harmittaa edelleen, näiden monien vuosien jälkeen, että se meni suoraan roskakoriin. Se olisi pitänyt printata ja kehystää tuleville sukupolville esimerkiksi tilanteesta, jolloin joku menettää pelin jo aivan kättelyssä.
Noin. Siinäpä oli viisi omaa suosikkiani, miksi työhakemus ei juuri ole kiinnostusta herättänyt. Kommentteihin voi kertoa omia mielipiteitään tai vaikka kirjoittaa ylös omia kauhutarinoitaan.
